Ultraelämää - Julia Silvennoinen

{image:text}

Täällä teille kirjoittelee eräs punaposkinen seikkailu-urheilijan alku, jolla on suuri ilo ja kunnia aloittaa seikkailullisen urheilublogin pitäminen täällä Treelinen uudella blogipalstalla. Kuinka intona olenkaan taas istuutumassa blogikirjoittajan tuoliin hetken kirjoitustauon jälkeen. Palattuani Suomeen viime kesänä Pariisin vaihtovuodelta en ole entiseen Leipomuksia ja lenkkareita –blogiini kirjoitellut, mutta nyt uusien tuulien, seikkailuiden ja tavoitteiden myötä on myös kynäkäsi alkanut vipattaa ja palan halusta päästä jakamaan kanssanne palan urheilun ja seikkailujen täyteisestä elämästäni. Ajattelin näin ensi alkuun hieman kertoa itsestäni ja taustastani ja siitä kuinka olen tähän kynän ääreen päätynyt.

 
Pulaus vuoripuroon Norreketten rinteillä Innsbruckissa © Thomas Reichl


Olen 22-vuotias lääketieteen opiskelija, jonka vapaa-ajan täyttää pääosin urheilu, matkailu ja seikkailu eri muodoissaan - hyviä eväitä unohtamatta! Pääsääntöisesti asustelen Helsingissä, mutta tieni vie enemmän kuin usein pois kaupunkien vilinästä ja vilskeestä niin metsiin, kallioille, merelle kuin kaukomaillekin. Olen kilpailuja kiertävä aktiiviurheilija maastojuoksun ja kiipeilyn saralla, mutta sydäntäni lähellä oleviin lajeihin lukeutuvat myös hiihto, suunnistus, laskettelu, pyöräily, vaellus, melonta, uinti sekä jooga. Tällä hetkellä haaveilen monipuolisesta, kokonaisvaltaisesta ja luonnonläheisestä seikkailu-urheilijan elämästä, muuttamisesta Pohjois-Norjaan ja hiihtorandoilun saloihin perehtymisestä, kunhan pääsisin sopiviin puitteisiin harjoittelemaan.
 
 
Kuva uuden vuoden kiipeilyreissulta Espanjan Margalefiin yhdessä Pariisin ystävieni kanssa © Quentin Marcou


Urheilu ja luonnossa liikkuminen ovat olleet osana elämääni aina. Vuosien mittaan olen kokeillut jos jonkinmoista harrastusta ja urheilulajia ja kisaillutkin monilla osa-alueilla, mutta vähitellen ovat luonnonläheiset ja seikkailulliset lajit ja aktiviteetit tulleet yhä tärkeämmäksi ja suuremmaksi osaksi elämänmenoani. Juoksuintoni syttyi reilu kymmenen vuotta sitten Kalifornian auringon alla perheeni kanssa vietetyn sapattivuoden aikana koulun jumppatuntien ansiosta. Suomeen palatessamme jatkoin juoksemista myös vapaa-ajallani ja samoihin aikoihin aloitin kiipeilyn; tässä  on myös kiittäminen yläasteen liikuntatunteja. Molemmissa lajeissa ovat vuosien mittaan matkat, kisailut ja treenimäärät vähitellen lisääntyneet; juoksun osilta aina maratonille asti ja kiipeilyn saralla kansainvälisiin kisoihin ja elämäntapakiipeilyyn. Uskon vahvasti vähittäisen treenimäärän ja rasituksen kasvun sekä monipuolisen lajikavalkaadin olevan suuri syy siihen, että olen välttynyt suuremmilta rasitusvammoilta, kun keholla on ollut aikaa adaptoitua hiljakseltaan kasvavaan kuormitukseen.

 
 
Kuva Bodom Trail:lta Suunto Summitin aikana  © Philipp Reiter


Kiipeilyn ja juoksun ohella olen kiertänyt myös jonkin verran hiihto-, triathlon- ja suunnistuskisoja. Eri lajeja kokeiltuani olen huomannut olevani selkeästi vahvempi kestävyyslajeissa kuin räjähtävissä ja dynaamisissa suorituksissa. Mitä pidempi matka, sitä parempi! En todella ole mikään pikajuoksija ja juoksen paljon mieluummin maratonin kuin Cooperin testin (vaikka nehän taitavat molemmat mitata kestävyyttä…). Tähän mennessä olen ehtinyt juosta kolme maratonia; ensimmäisen Tukholmassa 2015, toisen Pariisissa 2017 vaihtovuoteni päätteeksi ja viimeisimmän Nuuksiossa viime syksynä Suomeen palattuani. Viime vuoden Nuuksion maratonilla menetinkin sitten täysin sydämeni maastojuoksulle ja silloin syttyi myös innostus lähteä kaudella 2018 yhä useampiin ja isompiin kisoihin.

 
 
Bodom Traililla pääsin jakamaan palkintopallin naisten sarjan voittajan Emelie Forsbergin kanssa itse sijoittuessani alle 23-vuotiaiden sarjan ykkössijalle ja naisten sarjassa 8.
© Philipp Reiter


Tälle vuodelle on jo ehtinyt kertyä kolmet hiihtokilpailut (Finlandia 50km, Pirkan puolikas 45km sekä Ylläs-Levi 70km) sekä Bodom Trailin 22km maastojuoksukisa. Jukolassa pääsin opiskelutovereiden kanssa juoksemaan sekä Venlojen että Jukolan ankkuriosuuksilla. Juhannuksena olin edustamassa Helsingin yliopistoa ja Suomea Bratislavassa järjestetyissä yliopisto-opiskelijoiden kiipeilyn MM-kilpailuissa. Loppukesästä otan sitten suuren askeleen seikkailu-urheilijan polullani hypätessäni ultrajuoksijan tossuihin ja suunnatessani ultrajuoksukilpailuihin sekä kotimaassa Hetta-Pallaksella (55km +1600 nousumetriä) että Pohjois-Norjan Tromsø Skyracen Hamperokkenin (57km +4800 nousumetriä) uralla. Syksyn varalle on vielä pari maastomaratonia (Nuuksio sekä Vaarojen maraton) korvan takana sekä toiveissa on päästä kisaamaan boulderin ja lead-kiipeilyn SM-kilpailuihin. Paljon on siis suunniteltu tämän vuoden varalle. Olen todella siirtymässä uusille ja aikas jännittäville vesille urheilijana ja tulevat koitokset vaativat varsin erilaista valmistautumista ja suunnittelua kuin mihin olen aiemmin tottunut. Norjan kisan 57km +4800 nousumetrille ei parane mennä sunnuntailenkkipohjalla; ei ainakaan jos haluaa päästä kunniakkaasti maaliin saakka. Olenkin harjoitellut ja tulen vielä lähiaikoina harjoittelemaan ja valmistautumaan paljon aikaisempia kisailujani ja seikkailujani suunnitelmallisemmin.
 
Ensi alkuun minua hieman jännitti siirtyä lähes täysin fiilispohjaisesta treenauksesta suunnitelmallisempaan malliin. Alkuvuodesta aloittaessani raapustamaan tulevaa treeniohjelmaani kirjasin kissankokoisin kirjaimin sivun alkuun tärkeimmän tavoitteeni: Urheilun ja tekemisen riemun täytyy säilyä. Jollei minusta tämän kovempaa urheilijaa tule sillä, että rakastan sitä mitä teen ja niin että intohimo urheiluun säilyy, niin ei se sitten ole minua varten. Minulle on pohjimmiltaan tärkeintä, että nautin siitä mitä teen, sillä teen tätä kaikkea vain omasta rakkaudestani tähän urheilulliseen elämäntyyliin ja sen säilyttäminen on minulle kaiken A ja O. Olen aikamoinen stressaajaluonne, joten minulle on todella tärkeää, ettei into tekemiseen muutu pakonomaiseksi vääntämiseksi ja ettei vapaa-ajasta muodostu liian suuria paineita haastavien opintojen rinnalle. Kaiken tämän läpikäyminen jo heti uuden treeniprojektin alkuun oli minulle henkisesti todella tärkeää, eikä ongelmia treenimotivaation tai –innon kanssa ole onneksi ollut ollenkaan. Treenimäärät, eri harjoitusmuodot, evästestailut, varustesäädöt, maastoharjoitukset, salitreenaus, kehonhuolto, levon varmistaminen ja muut elämääni tulleet elementit ovat tuntuneet mielekkäiltä ja tarpeellisilta ja niiden toteuttaminen erittäin motivoivalta kun tiedän niiden vievän minua lähemmäs tavoitteitani. Uskon uudenlaisen elämänrytmini tekevän minusta vahvemman urheilijan, mikä taas avaa uusia mahdollisuuksia, haasteita, retkiä, matkoja, kisoja ja seikkailuja ja se jos mikä pitää motivaation yllä. Ja tietenkin se, että jo matka kohti tavoitteita on niin mahtavaa! Täyspäiväistä urheilijaelämää sen minkä kesätöiltä ehtii.
 
 
Juoksun riemua viimeisellä vuorilenkillä Innsbruckissa Thomasin kanssa


Ultraelämää-blogin kautta haluan jakaa kanssanne palan seikkailu-urheilijan elämää ja sitä, mitä on tähdätä ensimmäisille ultrakisoilleen. Tänä kesänä pyörii elämäni pitkälle ultra- ja skyracekilpailuihin ja Norjan kiipeilymatkaan valmistautuessa ja tulen siitä matkasta jakamaan ajatuksiani, tuntemuksiani, suunnitelmiani ja kokemuksiani. Kesäajan elelen Itä-Suomessa kesätöiden parissa ja Järvi-Suomesta nauttien. Olen itse vielä hyvin tuore täysipainoinen maastojuoksija, ultrajuoksusta puhumattakaan, joten vuosien kokemuspohjaa en voi niin pitkiltä matkoilta täällä vielä jakaa. Vinkkejä ja neuvoja otetaan siis avosylin vastaan! Olen kuitenkin ehtinyt vuosien varrella olla mukana jos jonkinlaisessa seikkailussa ja uskon omaavani varsin vankan pohjan lähteä ponnistamaan kohti uusia haasteita. Ihan pelkäksi juoksuksi ei kesä varmasti mene, sillä yhdistän Tromsø Skyraceen kiipeilymatkan Pohjois-Norjan sporttikallioille. Toivon MM-kisatreenauksen antaneen siihen hyvän pohjakunnon.

 
 
© Thomas Reichl


Urheilun ja luonnossa liikkumisen lisäksi olen innokas ruoanlaittaja, joten tulen varmasti jakamaan myös vinkkejäni energiavarantojen riittävyyteen poluilla, metsissä ja kallioilla. Kaikenlaista on tullut vuosien mittaan testattua ja täällä tulen jakamaan hyväksi havaittuja reseptejä niin arkeen, poluille, retkille, kisoihin kuin reissuillekin. Viime vuosina olen kokkaillut ja syönyt pääasiallisesti kasvipohjaisilla tuotteita (vegaanisesti siis, vaikken lokerointiajattelusta ja ehdottomuudesta pidäkään), sillä toivon tällä yksinkertaisella, herkullisella ja terveellisellä valinnallani pienentäväni omaa kuormitustani maapallolla ja myötävaikuttavani siihen, että se säilyisi elinkelpoisena vielä tulevillekin sukupolville. Toivon voivani toimia esimerkkinä siitä, että syömällä täysin ilman eläinkunnan tuotteita voi vallan mainiosti elää terveellistä, tasapainoista ja aktiivista elämää ja urheilla kovalla tasolla. Helppoudesta ja herkullisuudesta tinkimättä!

 
 
© Philipp Reiter

Tervetuloa mukaan matkalle kohti ultraelämää!
 
 
-Julia
 
Seuraava artikkeli