Ultraelämää

Transalpine run on pareittain juostava etappikilpailu Alppien halki pohjoisesta etelään. Kilpailun reitti vaihtuu vuosittain ja kilpailu juostaan joka toinen vuosi Alppien itäpuolella ja joka toinen vuosi läntisellä puolella. Kilpailuun osallistutaan pareina eivätkä juoksijat saa kilpailun aikana olla yli 2 minuutin päässä toisistaan.

Vuonna 2018 juoksin ensimmäisen 55km ultrakisani Pallaksesta Hettaan. Tuolloin minulla oli juoksuliivissä mukana omatekemää urheilujuomaa, itse kuivaamiani banaaneja ja itse leivottuja kaurapatukoita. Kisa oli huikea kokemus ja sen myötä palo lajia kohtaan vain kasvoi. Tämän onnistuneen kisamuiston siivittämänä lähdin innolla juoksemaa samaista reittejä, tosin tällä kertaa toiseen suuntaan ja reilut kymmenen kilometriä pidempänä reittinä.

Helteiset säät pyyhkivät parhaimmillaan Suomen yli aina pohjoisinta Lappia myöten. Helle tuo haasteita urheilijalle, mutta oikeilla nikseille oloaan voi helpottaa kuumimpinakin kesäpäivinä. Kovilla helteillä on tärkeää ottaa huomioon kuumien olosuhteiden tuoma lisäkuormitus keholle ja tarvittaessa muokata treenisuunnitelmaa.

Tämän vuoden kisakausi starttasi NUTS Karhunkierroksen 55km kisassa. Pääsimme Team Nouxin porukalla fiilistelemään polkujuoksutapahtuman tunnelmaa taas pitkän tauon jälkeen. Olipa kyllä mahtava kisareissu! 

Lenkkipolkujen sulaessa alkavat monet kaivaa talven jäljiltä lenkkareita esiin ja etsiä uudelleen sopivaa juoksurutiinia. Useilla juoksijoilla on oma vakkarilenkkivalikoimansa, joita on mukava ja tuttu kiertää ilman sen suurempaa suunnittelua. Monilla kuitenkin löytyy varmasti lähialueen metsistä paljon hienoja reittejä, jotka voivat tuoda lenkkeilyyn uuden seikkailullisen aspektin.

Olen kuullut näitä lauseita eri muodoissa elämäni aikana monta kertaa. Ei siis ole kyse siitä, ettenkö olisi tiennyt, että tekemisen määrä ei ole suoraan verrannollinen saavutettuihin tuloksiin. Mutta minun on myönnettävä, etten oikeasti ollut sisäistänyt niiden merkitystä henkilökohtaisella tasolla ennen tämän vuoden ylikuormituskuoppaa...

Olen nyt pari vuotta ehtinyt kirjoitella Treelinen sivustolle Ultraelämää-blogiani ja matkan varrella mukaan on tullut paljon uusia lukijoita ja seuraajia. Kaikille en ole vielä tuttu kaveri ja kesken matkan mukaan hypätessä saattaa helposti olla vaikea saada kokonaiskuvaa siitä, kuka siellä ruudun toisella puolella oikein juttelee. Onkin siis hyvä hetki kertoa hieman, kuka teille täällä oikein kirjoittelee. Tässä siis pieni tarina siitä, mistä tulen, kuka olen ja minne olen suuntaamassa.

Kolmen päivän juoksuvaellus upeassa Pohjois-Karjalassa toi mukavaa tekemistä kevään tyhjentyneen kisakalenterin tilalle. Tässä blogitekstissä avaan hieman kokemuksiamme ensimmäiseltä juoksuvaellukseltamme Susitaipaleen ja Patvinsuon poluilla.

Etelä-Suomessa eivät ole tainneet lumettomat juoksukelit loppua missään vaiheessa tänä vuonna mutta pian alkavat kuivemmat juoksusäät hilautua yhä pohjoisemmaksi. Eipä sillä, eihän luminen sää ole este lähteä juoksemaan ja välillä tekee talvellakin hyvää vaihtaa sukset lenkkareihin. Oli sitten lunta tai ei, sopiva ja toimiva vaatetus ja varustus on avain onnistuneeseen ja nautinnolliseen juoksulenkkiin! 

Terveisiä Helsingin karanteenista! En olisi ikinä arvannut kirjoittelevani teille jo nyt maaliskuun lopulla täältä koti-Suomesta. Minun piti palata Suomeen vasta toukokuun alussa. En ole varmasti ainoa, jonka suunnitelmat ovat menneet nurin kurin viime viikkojen aikana. Kohtalotovereita on koko maailma pullollaan tällä hetkellä ja monilla menee paljon huonommin kuin minulla. Onneksi täällä karanteenissa on hyvin aikaa lyhentää to do -listaa ja keskittyä asioihin, joihin ei tavallisesti ole ollut aikaa. 

Täällä teille kirjoittelee eräs punaposkinen seikkailu-urheilijan alku, jolla on suuri ilo ja kunnia aloittaa seikkailullisen urheilublogin pitäminen täällä Treelinen uudella blogipalstalla. Kuinka intona olenkaan taas istuutumassa blogikirjoittajan tuoliin hetken kirjoitustauon jälkeen. Palattuani Suomeen viime kesänä Pariisin vaihtovuodelta en ole entiseen Leipomuksia ja lenkkareita –blogiini kirjoitellut, mutta nyt uusien tuulien, seikkailuiden ja tavoitteiden myötä on myös kynäkäsi alkanut vipattaa ja palan halusta päästä jakamaan kanssanne palan urheilun ja seikkailujen täyteisestä elämästäni. Ajattelin näin ensi alkuun hieman kertoa itsestäni ja taustastani ja siitä kuinka olen tähän kynän ääreen päätynyt.

Terveisiä Tromssasta! Täällä pohjois-Norjassa on kaamos juuri loppunut ja auringon valo  lisääntyy päivä päivältä. Muutin tänne pohjoiseen opiskelijavaihdon myötä muutamaksi kuukaudeksi, enkä voisi parempaa kohdetta talvikaudelle keksiä. Edessä odottavat kuukaudet ovat taatusti hiihdon, kiipeilyn, juoksun, treenauksen ja muun vuorielämän täytteisiä; sen mitä opinnoiltani vaan ehdin.